|
Usko · Kauneuteen
it's in everything we do
 |
|
Olen tänään syönyt runebergintorttua, laskiaispullaa ja korvapuustia, leivoin. Hyvää oli, mutta nyt alkaisi riittää, kiitos.
Etsiskelen uutta kotia, olen valikoiva. Päädyn lopulta ehkä kadulle, kun mikään ei tunnu käyvän. Pitääkin etsiä Lauttasaaresta tai Punavuoresta joku kiva katu. Niin ja työnkin voisi hankkia, edellisen kun lopetin kuukausi sitten. Tavallaan ei huvita (vapaa~aikaa menee), tavallaan joo (vapaa~aikaa menee, jäljelle jäävä tuntuu tähdellisemmälle).
Viime viikolla oli kauan odotettu burlesk-juhla. Oli hyvin koreaa ja loputtomasti katseltavaa, mutta ei nyt niin mahtavaa kuin olin usuttanut itseni uskomaan. Pukeuduin esim. riikinkukkoon.
Tällä viikolla pitää päästää vieraita pällistelemään kotiaan, mennä itse taivastelemaan muiden asumuksia, harjoitella luistelua, etsiä sopivia rahareikiä (ei oo helppoo), mennä katsomaan Jenni Vartiaista ja pysyä virkeänä.
|
|
|
Perjantaina oli firman jättipikkujoulut. Kun saavuin paikalle puoli yhdeksän maissa, osa oli jo siinä kunnossa, että tolpillaan pysyminen näytti tuottavan huomattavia vaikeuksia. Suhtauduin iltaan lähtökohtaisesti hiukan epäillen, tapanani kun ei ole ollut hengailla työtovereideni kanssa vapaa-aikanani. No, ihan hauskastihan kaikessa loppujen lopuksi kävi.. sukkahousut menivät rikki, kauniisti aseteltu huulipuna oli yön koittaessa vain hatara muisto, tulin kertoneeksi esinaiselleni, että olin ollut häneen ihastunut ja hölötin jotain positiivisia typeryyksiä toiselle työihmiselleni tavatessani hänen samaa sukupuolta olevan puolisonsa. Huhheiheleijaa. Eppu Normaali esiintyi. Etukäteisveikkailuissa yllätysesiintyjä oli jotain akselilla Alice Cooper-Dingo, mutta tuohon sitten päädyttiin. Dingo olisi kyllä mulle räjäyttänyt potin/pankin/kaiken, mutta minkäs teet.
Eilen olin väsyneenä epäilemättä hyvin khoolien ihmisten parissa Vanhalla kuuntelemassa suht ärsyttävää musiikkia. Oli ihan kivaa. |
|
|
Eilen illalla oli huomattavan vaikea päästä kotiin.
Ovelle tullessamme huomattiin, että kummallakaan ei ole (oikeita) avaimia mukana. Eipä siinä auttanut muu kuin soitella huoltomies paikalle, kun toisen syyttelykään ei ihan loputtoman pitkälle veisi. Odottelimme puolisen tuntia ja arvelimme pääsevämme vähällä, mutta jostain syystä yleisavain ei sopinut oveemme. Hänellä ei tokikaan myöskään ollut juuri meidän oveemme huoneistokohtaista vara-avainta. Emme keksineet muuta kuin soittaa päivystävälle lukkosepälle. Tulisi tunnin sisällä, hinta 150,-. (Juuri tuollaiseenhan sitä haluaakin rahansa hassata.) Odotellessamme tuli mieleen, että kyllähän vuokranantajalla pitäisi olla avain. Peruimme lukkosepän ja saimme vuokranantajan langan päähän, mutta pahaksi onneksi hän oli juhlimassa ja nousuhumalassa, eikä siis voinut lähteä tuomaan vara-avainta. Hän kuitenkin sanoi, että voi laittaa sen tulemaan taksilla. Pieni tyytyväisyys alkoi jälleen hiipiä mieleen, kassissa oleva jäätelö ei ehkä sittenkään ehtisi ihan kokonaan sulaa. Jonkin ajan päästä taksi ja avaimet saapuivat. Kokeilimme kaikki nipussa olleet kolme (ja useaan kertaan), eikä mikään sopinut vieläkään! Siinä vaiheessa harkitsin epätoivoon vajoamista. Soitimme takaisin vuokranantajalle, sanoi suhaavansa itse paikalle taksilla ja kaikkien mahdollisten avaintensa kanssa. Häntä odotellessamme muistin, että makuuhuoneen ikkuna oli jäänyt hiukan raolleen. Tallustimme takapihalle ja K yritti kammeta itsensä ikkunasta sisään. Se oli kuitenkin aivan liian korkealla ja mahdollisuudet siksi olemattomat. Pyysin häntä nostamaan minut ikkunalaudalle ja se onnistui, päädyin polvet ruhjeilla pää edellä ikkunan alla olevalle sängylle. Soitimme taas vuokranantajalle, joka oli tällä välin ehtinyt taksiin ja aikamoiseen humalaan. Hän sanoi tulevansa joka tapauksessa käymään, jotta saisimme avainasian selväksi. Hän saapui kaljapullo rintataskussa ja kädet levällään halaukseen valmiina ja osoittautui varsin sympaattiseksi tapaukseksi. |
|
|
Näin ihan hurjan elokuvan. What ever happened to Baby Jane? __ Eilen oli taas yksi syntymäni vuosipäivä. Ihmiset muistivat minut, tuli hyvä mieli. Hauskin tapaus oli Ruotsissa asuva hurjahko tätini, joka oli numerotiedustelun kautta soitellut läpi aika monet Helsingin samannimiset ihmiset ja alkanut Haloo-vastauksen saatuaan aina suvereenisti laulaa onnittelulaulua, joka kerta väärälle ihmiselle. Lopulta hän oli soittanut vahingossa äidilleni ja taas kajauttanut ilmoille saman "Paljon onnea vaan" ja onnitellut äitiäni sydämellisesti 28-vuotispäivän johdosta. Olivat kuulemma molemmat nauraneet pitkästi ja hyvin asian oikean tolan selvittyä. Olin myös seuralaisen kanssa ostamassa lahjaa minulle. Inhoan kauppomista seurassa, hän inhoaa kauppomista ylipäätään. Eihän noilla lähtökohdilla mitään loistavaa voi seurata, pakkoko sitä on yhdessä ostoksille mennä, no unohdan aina välillä! Sen jälkeen olimme syömässä, ruoka oli jokseenkin mitätöntä ja kylmää sen jälkeen, kun sitä oli ensin tunnin odottanut. Myös eron mahdollisuus ja sen todennäköinen järkevyys esiintyivät keskustelussa. Sieltä menimme vielä drinkeille. Ajoitus oli hieman huono, sillä jostain syystä samassa tilassa oli suuri lauma ranta- ja ilmapalloja sekä cheerleadereita tekemässä temppujaan naurettavan musiikin tahdissa. __ Mummoanikin näin pitkästä aikaa. Hän toivoskeli hieman merkitsevään sävyyn itselleen piikaa ja kommentoi rintojeni olevan todella isot. Tosin serkullani on kuulemma vielä kaksi kertaa suuremmat. Hih. __ Olen tosi pitkästä aikaa hankkinut itselleni harrastuksen, sellaisen jossa on määrä käydä kerran viikossa. Nyt saan sitten etukäteisahdistusta siitä, että pian sinne on taas määrä mennä ja jos jätän sen väliin, harmittaa saamattomuus. Ja harrastusten muka pitäisi rentouttaa ja poistaa stressiä..
den smygande känslan: |
 uivelo |
musik non stop: |
vanha rokki | |
|
|
|
|
|
Paistoin päivälliseksi nokkoslettuja. Jälkiruoaksi oli lettuja lakkahyytelön ja kermavaahdon kanssa ja alkuruoaksi tavallisia lettuja. Nokkosletut maistuivat voimallisille ja kuulin vasta liian myöhään, että kuivatut nokkoset pitää keittää ennen kuin niitä käyttää. No, en ainakaan vielä ole saanut minkäänlaista slaagia. Mikä onni, ettei päähäni tullut kokata korvasienimuhennosta. Päädyin sattumalta kuvattavaksi ranskalaiseen dokumenttiin. Olo kameran edessä ei ole erityisen luontevaa. Ei minusta ainakaan Marilyn Monroeta isona tule. Samoin sattumalta löysin itseni Punavuoresta ja tulin huomanneeksi, etten ollut edes käväissyt siellä sen jälkeen kun 3,5 kuukautta sitten muutin pois talosta sen kadulta. Pidin matalia majojani siellä vuosia, mutten näköjään lopulta siihen kovin kiinteästi rakastunut. Ikävä ei ole. Passini menee ihan pian vanhaksi, enkä ennätä saada uutta ennen sitä. Minulla ei ole myöskään mitään muuta [virallista] henkilötodistusta ja mietin, voikohan siitä seurata joku ongelma? Tietysti ulkomaille ei oikein pääse, en haluakaan, mutta siis Suomessa. Jos poliisi esimerkiksi pysäyttää kadulla ja kysyy papereita ja niitä ei ole, ties vaikka heittävät kiertolaisena tyrmään. Tai jos päätänkin ryhtyä myöhäsyntyiseksi aktivistinuoreksi ja lähden harjoittamaan kansalaistottelemattomuutta mielenosoituksiin ja jään kiikkiin, niin kai on hankalaa, jos ei ole henkilöllisyystodistusta. Tai joitain muita liioittelevia esimerkkejä. Toisaalta olen menossa viettämään monia hetkiä saarelle Kuopioon, tuskinpa ainakaan siellä juuri ketään kiinnostaa passini voimassaoloaika... No saattaa hirvikärpäsiä tietysti.
den smygande känslan: |
 Vanha suola | |
|
|
Jaha, näköjään taas kaksi kuukautta pyörähtänyt edellisistä harakanvarpaistani. En ymmärrä joko sitä, miten muilla ihmisillä voi olla niin paljon sanottavaa tai sitten sitä, miten minulla niin vähän.
Vappu meni totutusti. Jostain syystä sen aatto näyttää muodostuvan vuoden ainoaksi päiväksi, jolloin onnistun olla todella päissäni. Tänä vuonna tosin jaksoin tunnin pidempään kuin viime, lähdin hoipertelemaan kotiini vasta yhdeltätoista. Tällä kertaa en tosin kaatuillut kännipäissäni autoteille ja rikkonut kasvojani. -Mutta joo, suurimmaksi osaksi tuo suomalaisen työn ja kevään juhlan aatto sujui vallan valoisasti. Pyydän kuitenkin varmuuden vuoksi anteeksi kaikilta, joita tulin loukanneeksi.
Current Location: |
Drumsö |
den smygande känslan: |
 Väsynyt, vähän | |
|
|
Alkaa hermot kiristyä aika huolella tässä. Viimeisen viikon aikatauluni on ollut seuraava: herätys kello 5:55, päivä töissä, missä energiaa kuluu mm. yrittäessäni viimeiseen asti vältellä mitä typerimpiä kahvipöytäkeskusteluja (pääasiassa laihdutus ja kalorit, toisinaan myös 7 päivää-lehden mielenkiintoiset jutut: "Kuvitelkaa, se mies kulkee kaikissa säissä vain kalsarit päällä!") ja sieltä kotiin pakkaamaan niitä romujani, joita en millään henno heittää suoraan roskiin. Väsymys iskee auttamatta viimeistään kello 21 ja sittenhän sitä voikin jo käydä nukkumaan, että jaksaa taas aamulla pirtsakkana herätä. Ilahduttavasti olen tietysti onnistunut nakittamaan itseni toiseen työhön myös viikonlopuksi, joten tässähän tämä elämä leppoisasti menee. Huomenna on toki myös tentti kello 8:30, muutto sitten tiistaiaamuna. Lisäksi raitiovaunut ovat myöhässä, vaunussa viereen istuva epeli liiskaa minut seinää vasten, ihmiset eivät ymmärrä olla kyyläämättä ja sää ei ole ikinä sopiva. Näytän kuulemma jokseenkin luotettavan lähteen mukaan siltä, että hermoromahdus on ovella.
den smygande känslan: |
 Hm! | |
|
|
Joulupukki toi kokkauskirjan ja neljä ryppyvoidetta. Ei kovin hienotunteista. Harkitsin solvauskirjeen lähettämistä, mutta se ei välttämättä olisi niinkään kauaskatseista. Kas kun ei vielä käsiasetta minulle kantanut. Lomaa yhä 1.5 viikkoa, oi. Tosin esimerkiksi tänään loma tarkoittaa sitä, että istun töissä. Mutta periaatteessa olen lomalla. Tapahtuuko jotain elähdyttävää jossain, haluaisin tietää. Mieli tekisi huvituksiin.
den smygande känslan: |
 tyyni | |
|
|
Good morning midnight
I´m coming home
Day got tired of me
How could I of him?
Sunshine was a sweet place
I liked to stay
But morn didn´t want me now
So goodnight day! Emily Dickinson
den smygande känslan: |
calm | |
|
|
kesällä olen ottanut aurinkoa (ensimmäistä kertaa vuosiin), uinut (ensimmäistä kertaa vuosiin), eronnut (ensimmäistä kertaa vuosiin), ostanut 12 13 paria kenkiä (ensimmäistä kertaa vuosiin), tullut vaaleatukkaiseksi ja ruskettuneeksi (ensimmäistä kertaa vuosiin), inhonnut työtä (ensimmäistä kertaa vuosiin), jaksanut aika paljon (ensimmäistä kertaa vuosiin) ja toivonut enemmän.
Current Location: |
Kaarlenkatu |
den smygande känslan: |
 ^..^ | |
|
|
olen ruskettunut ja rinnat vähän paloivat. melkein ikioma hiekkaranta kodin lähellä, ihmiset eivät tiedä siitä, onnea. oli siellä 16 pörheää mustaa linnunpentua ja emo. poika lähti pohjoiseen elokuviin,
minulla on kaulassa patti,
Topikaan ei taida enää pitkään elää,
menin naimisiin syreenin kanssa.
den smygande känslan: |
kesäleski | |
|
|
vapun jäljet ovat hiljalleen haalistumassa. samoin silloin taas vaihteeksi uudelleenaktivoitunut ihminen ja minä yhdessä, taas vaihteeksi. aiheuttanee hankaluutta, sillä hän on muistaakseni ainoa, jonka kanssa olen nyt voinut olla täysin rauhassa ja pingottamatta. tekisi mieli vaihtaa mm. osoite ja puhelinnumero, olisi jälleen aika. kyllästyn.
den smygande känslan: |
 kiirettä pitää | |
|
|
lohdullista kun kodin ikkunasta kuuluu lokkien laulu. olen yhä tarpeeksi lähellä merta. ja seuraavaa vuodenaikaa. eilen lokit lauleskelivat merimatkalla. ja varastivat miehen jäätelön sen kädestä, nauroin. röyhkeät. (mutta eivät ikinä niin röyhkeitä kuin ihmiset.) jostain syystä viime aikoina hyvimmät kokemukseni ovat liittyneet eläimiin. ja paskimmat ihmisiin. kas vain, kas vain. (en ihmettele yhtään.) alan mahdollisesti erakoksi. lista: värjää tukka (ruskeaksi), rusketu, ole laadukkaampi. |
|
|
päivät ovat olleet hyviä nyt, hymyilyttää ja ottaa vatsasta.
*viimeiset rahat menivät hömppälehtiin, pussilliseen satiininauhoja ja alkoholiin. (enkä oikeasti tiedä, mihin ne muka olisi parempi käyttää.) (paitsi ehkä Chaneliin.)
*juhlinut Marion ilmestyspäivää jo etukäteen mun supermaarion kanssa supermario~pääsiäismunilla ja alkoholilla. päädyimme jatkoille mm. vähän turhan liukkaille kaduille, käsikynkkää rapaisiin lätäköihin ryvettymään. en päässyt ylös kun nauratti niin paljon. sukkahousut repaleina, polvessa naarmu ja satiininauhat kurassa. ei yhtään haitannut, sitä paitsi pääsin käyttämään muumi~laastaria, siinä muumit hilpeinä tanssivat.
*jäällä olen ollut pikkuisen köpöttelemässä, uskalsin. 'pulpul' se sanoi heti kun astuin, pelästyin tietysti, mutten sitten hukkunut kertaakaan. nilkkoja myöten tosin pohrasin siellä, terävät korot upposivat tehokkaasti lumeen. mutta oli kirkasta ja rauhaisaa, ei juuri ihmisiä silloin.
*niin ja sitten ottaa vatsasta. |
|
|
itketti eilen keikalla niin kovasti, että ripset irtosivat. myöhemmin nauratti kamalasti, kun baarissa oli entinen missi ja seurasin kun miehet pysähtyivät sijoilleen ja vaan tuijottivat suu auki, kuola valui. naiset taas jotenkin kalpenivat ja lakkasivat hymyilemästä. nauroin sillekin. meinasin välillisesti aiheuttaa tappelun, kun joku kanssani keskustelua viritellyt örmy alkoi töniä toista semiörmyä, joka hieman tuuppi minua puolivahingossa. siinä sitten yritin olla välissä. toinen päivä homobaarin ovella tuntematon mies rääkyi minua "kiilaavaksi heterohuoraksi". kaunis alku illalle, kyllä ihmiset osaavat.
den smygande känslan: |
 palloisa | |
|
|
nujerrus nujertui, siitäs sai. tosin suhtaudun aikamoisella varauksella tällaisiin, jotka vaihtavat mielialojansa kaiken aikaa ja suhtautuvat niistä jokaiseen vakavasti.
tulin taas puolivahingossa hankkineeksi hääpuvun. nyt niitä on kolme. no, on aiemmillekin käyttöä ollut, varmasti tällekin. vaikka karvalakin kanssa. tai suruhatun ja -hunnun. (nuo kaksi viimeistä nyt lähinnä kuvaisivat sitä, miten naimisiinmenosta ajattelen.) (itken aina häissä, mutta en kylläkään ilosta.)
lähes ilmiselvä kesämekkokin halusi tulla mukaan, outoa. edellinen sellainen taisi olla yllä yläasteen päättäjäisissä. kukkamekko vielä, silloin. ja nutturakampaus. näytin tätöseltä. tai kuten [kai vain] minullapäin sanotaan, mampkalta.
mutta siis, arvioin, että kesämekon osto tässä vaiheessa alkukesää liittyy siihen, että ensimmäistä kertaa ehkäpä kymmeneen vuoteen odotan sitä vuodenaikaa. tässä välissä ollut aina syksystä lähtien yhtä ahdistusta, kun kasvavasti kuristanut kuukausien vieriminen kevättä kohti. mutta nyt siis ei. jostain syystä eniten tunnun odottelevan sitä, että pääsee pensaaseen pussailemaan, eh.
haluan keittoa! perunoita, porkkanaa, selleriä ja mitä lie, en oikein tiedä osaanko. persiljaa. kesäkeitto on muuten parasta. |
|
|
eilen ihmiset pyrkivät tipahtelemaan tuoleilta, jaloiltaan ja portaista päälleni. kukaan ei osunut. tänään lumet putoilivat katoilta. useasti ihan viereen, mutta taas ohi. (ettekö jo usko.) (en tiedä miksi [silti]) hieman nujertunut olo.
rasittaa tavattomasti, ja itse kaikkein eniten.
(saattaapi siis sittenkin osua tätä kautta.) ostin pienen mustan pitsiessun, musta-kultaisen leveähkön vyön ja valkoisen pitsikorsetin tapaisen (melkein meni uudenvuodenlupaus pipariksi). ilmaiseksi sain suhteettoman valtavan näköisen karvahatun. revi niistä sitten iloa. |
|
|
en todellakaan pidä siitä, kun minulle soitetaan numerosta, jota en tunnista. itse asiassa en pidä siitäkään, kun soitetaan tunnetusta numerosta. jostain syystä ensimmäinen reaktio on aina pelko ja halu heittää puhelin seinään. on jotenkin kiusallista, että joku voi milloin tahansa vaan soitella ilman ennakkovaroitusta ja yllättää minut varautumattomana. voisin tietysti olla varautuneessa tilassa joka hetki ja näin valmis, mutta se voisi käydä turhan raskaaksi. olisikin hyvä, että ihmiset kertoisivat etukäteen, jos aikovat soittaa. ainakaan tunnistamattomiin numeroihin en luonnollisestikaan vastaa, mutta sitten joudun miettimään, olisikohan se nyt ollut jonkun tutun minulle tuntematon tuttu/äiti joka kertoisi, että nyt se tuttu on kuollut. tai jotain. tosin olisi varmaan vaarallisempaa vastata, koska se saattaisi myös olla joku hullu vihamies joka kertoisi, että aikoo listiä minut. enhän minä nyt sellaista tahdo kuulla. pelkään perunoita, joihin on kasvanut ituja. ne näyttävät ihan hirviöiltä, jotka aikovat minä hetkenä tahansa kasvaa vähintään suunnattomiksi ja kuristaa minut. vasta vähän aikaa sitten kaapissani oli kolme sellaista. eipä ollut mukavaa. kuulostanpa harvinaisen vainoharhaiselta tällä kertaa. jätän tämän tähän siis.
den smygande känslan: |
 huvittaa | |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
unikarkkiani päiväkirjaa